1987 - 2011
maanantai 24. lokakuuta 2011
tiistai 18. lokakuuta 2011
Bussikaista!!!
Hippi siirtyi vajaa kymmenen vuotta sitten päivätöihin pääkaupunkiseudulle. Kaikki oli suurta ja ihmeellistä, ihan erilaista kuin kotona Itä-Suomessa. Autot ja talot olivat isoja ja kiiltäviä, ihmiset ahkeria ja kiireisiä. Hipille tuli tunne, että oli muuttanut askeleen lähemmäksi amerikkaa sekä suurta unelmaa... päivälehtikin perkele oli 3 kertaa kotoista paksumpi...
Hipin työpaikka on ytimessä... tai siis ytimen takana, meren rannalla, kaupunginosassa nimeltä Lauttasaari tai Laru niinkuin tsadilaiset sanovat. Hipin rahkeet eivät tietenkään riittäneet asunnon hommaamiseen Larusta vaan asunto piti etsiä kehä kolmosen ulkopuolelta maaseudulta tai siis niinkun böndeltä kuten Hifkiläiset asian ilmaisevat... mikä sinällään taas on ihan mukava juttu, koska paikka muistuttaa kovasti sitä kotipaikan naapurikylää, missä on maailman suurin puukirkko, hirveästi kaksivärimaalattuja Ford Sierroja ja poikkiraitaisia Matti Nykänen-mallin villapaitoja farkkujen sisään survottuna unohtamatta Poijun mökkiä sekä Hippiä kovasti innostavaa mystistä Kuutiota.
Hippi ajaa joka aamu autollaan aamuruuhkassa pitkin kaiken maailman motareita ja kehäteitä, ramppeja ja liittymiä... venäläisiä autonkuljetusrekkoja (laman aikaan näitä nyt onneksi vähemmän), turkulaisia busseja, Nokian miesten mersuja ja bemareita (hmmm, näitäkin on nykyisin muuten vähemmän), Googlen kamera-autoa ja ihan vaan tavan tallaajien kotteroita väistellen kohti tuota ytimen takana odottavaa Larua ja turvallista konttoria sekä höyryävän kuumaa aamukahvia, jonka avulla työpäivä saadaan mukavasti käyntiin.
Yleensä matka sujuu mukavasti. Ainoa pakollinen stoppi on Ikean kohdalla päivittäin toistuva peräänajo, jonka aiheuttaa kännykkään puhuva pörssimeklari törmätessään bemarillaan 146 kilometrin tuntinopeudella ja metrin turvavälillä edellä ajavaan tila-autoon, jolla perheenäiti kuskaa jälkikasvua päiväkotiin ennen oman työpäivän alkua ja joka sen verran hidastaa, että yrittää päästää venäläisten rakennusmiesten Viron kilvissä olevan Hiacen mukaan jonoon. Ainoa asia, mitä Hippi näissä rutiinitörmäyksissä enää nykyisin ihmettelee on se, että eikö niitä auton romuja voi siirtää saman tien pois ajoväylältä ettei koko lännestä tuleva aamun työmatkaliikenne mene tunniksi jumiin tai eikö vaihtoehtoisesti Sjöbergin hinausauto voi tulla aamuisin kello 7:30-9:00 asemiin valmiiksi vaikka siihen Mäkkärin parkkipaikalle? No, tässä vaiheessa normaalisti kiehuvat sekä Hipin hermot että saksalaisen perhediisselin pannu....
Pikkuhiljaa suma selviää, Radio Rock poistaa Hipin ahdistuksen ja kasvava ajoviima jäähdyttää auton... Homma sujuu jälleen mukavasti ja Laru sekä työpäivä lähestyvät. Pari kilometriä ennen Larua Hippi siirtyy kehätieltä sisääntuloväylälle, jota kutsutaan nimellä Länsiväylä (varmaan siksi, että tie menee ytimestä länteen päin?).
Länsiväylä on joka tapauksessa hieno tie. Laruun päin ajellessa vasemmalla puolella näkyy suomalaisen yritysmaailman keulakuvia... Nokia, Neste, Kone jne. logot kiiltävät korkeissä tornitaloissa. Viisaitten ihmisten opinahjot Otanniemessä ovat heti niiden takana. Oikealla meren puolella on tyylikkäitä pursiseuroja ja hienoja veneitä sekä tietysti West End, jonne Hippi muuttaa heti kun voittaa lotossa. Itse tiessä on kolme kaistaa yhteen suuntaan. Mahtavaa! Sellaista ei ole motareillakaan!
Aluksi Hippi ajatteli virheellisesti, että tuo kolmas, usein tyhjänä oleva kaista on varattu West Endin parempiosaisille. Päätelmä tuli siitä, että tuota tyhjää kaistaa pitkin ajeli aamuisin ainoastaan kalliin näköisiä saksalaisia laatumerkkejä. Sellaisia merkkejä ja malleja, joita ei Tapiolastakaan löydy. Pikkuhiljaa Hippi tottui kuitenkin noiden hienojen automerkkien loisteeseen ja rupesi hahmottamaan myös kolmannen kaistan päällä olevia liikennemerkkejä.... yllätys olikin suuri, kun liikennemerkit kertoivat kaistan kuuluvan busseille ja takseille? Miksi siis isot mersut ja bemarit West Endistä ajavat tuolla kaistalla? Hippi ratkaisi tämänkin... ajavat perkele pimeitä takseja West Endissä... jollainhan ne on saatana ne hienot autot maksettava!!!
Hipin ongelma ei kuitenkaan tällä kertaa ole harmaa talous vaan se saamarin bussikaista. Larun kohdalla on näppärä liittymä, jotta vilkkaalta Länsiväylältä pystyisi sujuvasti siirtymään rauhallisen Larun kapeille kaduille. Ongelma tuleekin nyt siitä, että päästäkseen siihen liittymään, Hipin täytyy ajaa laitimmaisena oikealla sijaitsevan bussikaistan yli ja se on liikennemerkillä kielletty? Hippi ajatteli maalaisjärjellä, että tuskinpa se ketään haittaa jos tuota bussikaistaa sen verran käyttää, että pääsee sille rampille... toisin kuitenkin kävi!
Autokoulussa (tai Hipin tapauksessa äiti) opetettiin ennakoivaa ajoa. Vilkku päälle ja hyvissä ajoin kaistanvaihto, ei tule sitten kiireessä töpeksittyä. Näillä opeilla Hippi on suorittanut ryhmittymisen bussikaistalle noin 300-400 metriä ennen liittymää ja mitä siitä seuraa... perkele... saman tien kun tuon ryhmittymisen tekee, niin takakontissa on kiinni bussikaistaa madellut taksimersu.... peilistä ei näy muuta kuin mersun maski ja johtotähti (mikä sinällään on ihan kaunis näky). Torvi soi ja valot vilkkuvat. Ja perkeleen raivohullu taksikuski huutaa tuulilasi syljen peitossa Hipille ajo-ohjeita! Ymmärrettävää tavallaan, kun se kaista on tarkoitettu busseille ja takseille.
Mutta miten helvetissä Hippi pääsee sitten tuon kaistan yli liittymään? En perkele tiedä! Kuka helvetin tomppeli näitä oikein suunnittelee? Hipillä on tasan kaksi vaihtoehtoa, miten tuon muuten mukavan työmatkan pystyisi hoitamaan sujuvasti loppuun saakka.
Ensimmäinen vaihtoehto on tilata Amerikasta KITT. Eli Knight Industriesin preppaama 1982 vuosimallin Pontiac Trans Amin erikoismalli Knight Industries Two Thousand. Yksi auton hyvistä ominaisuuksista on se, että Turbo Boost napilla pystyy hyppäämään 40 jalan (12,2 metriä) pituisen loikan. Ominaisuus on tarkoitettu esteiden ylitykseen, mutta sitä voisi tässä tapauksessa soveltaa myös bussikaistan ylitykseen. Ja samalla ehkä pystyisi loikkimaan mahdollisesti taksienkin yli eikä ammattimiehet näin ollen hermostuisi? Hippi on kuitenkin perheellinen mies, joten kaksipaikkainen urheiluauto ei tule nyt kysymykseen.
Toinen vaihtoehto on hyppyri. Kyllä, hyppyri. Nyt tarvittaisiin joku insinööri laskemaan sopivat kulmat ja sijainnit, oikea vauhti ja muut fysiikan jutut. Velipoika? Hippi on vakuuttunut, että keskikaistalle sijoitettu, Larun liittymän suuntaan autot suuntaava, taksien ylitykseen riittävän korkeuden takaava hyppyri on ratkaisu ongelmaan. Bussikaistan koskemattomuutta ei tarvitsi enää koskaan loukata ja liittymään pääsisi kätevästi vauhtia hiljentämättä. Hippi on iloinen, että arkipäivän ongelmaan löytyi näinkin helppo ja yksinkertainen ratkaisu. Nyt Hipin vuosia jatkunut piina bussikaistan loukkaamisesta päättyy ja kaikki ovat tyytyväisiä. Hippi luulee, että liikenneministeriössä olisi olemassa tilaus Hipin kyvyille.
Kotikulmille on tulossa hieno ohitustie. Sen verran kallis ja hieno tie on kyseessä, että siihen varmaan tulee myös tälläinen bussikaista. Muistakaa nyt sitä tietä tehdessänne varautua jo tähän mahdolliseen ongelmaan, minkä liittymä sekä mahdollinen bussikaista tulevat yhdessä aiheuttamaan. Hipin idea hyppyristä on vapaasti käytettävissä sujuvia liikennejärjestelyjä suunniteltaessa.
Hipin työpaikka on ytimessä... tai siis ytimen takana, meren rannalla, kaupunginosassa nimeltä Lauttasaari tai Laru niinkuin tsadilaiset sanovat. Hipin rahkeet eivät tietenkään riittäneet asunnon hommaamiseen Larusta vaan asunto piti etsiä kehä kolmosen ulkopuolelta maaseudulta tai siis niinkun böndeltä kuten Hifkiläiset asian ilmaisevat... mikä sinällään taas on ihan mukava juttu, koska paikka muistuttaa kovasti sitä kotipaikan naapurikylää, missä on maailman suurin puukirkko, hirveästi kaksivärimaalattuja Ford Sierroja ja poikkiraitaisia Matti Nykänen-mallin villapaitoja farkkujen sisään survottuna unohtamatta Poijun mökkiä sekä Hippiä kovasti innostavaa mystistä Kuutiota.
Hippi ajaa joka aamu autollaan aamuruuhkassa pitkin kaiken maailman motareita ja kehäteitä, ramppeja ja liittymiä... venäläisiä autonkuljetusrekkoja (laman aikaan näitä nyt onneksi vähemmän), turkulaisia busseja, Nokian miesten mersuja ja bemareita (hmmm, näitäkin on nykyisin muuten vähemmän), Googlen kamera-autoa ja ihan vaan tavan tallaajien kotteroita väistellen kohti tuota ytimen takana odottavaa Larua ja turvallista konttoria sekä höyryävän kuumaa aamukahvia, jonka avulla työpäivä saadaan mukavasti käyntiin.
Yleensä matka sujuu mukavasti. Ainoa pakollinen stoppi on Ikean kohdalla päivittäin toistuva peräänajo, jonka aiheuttaa kännykkään puhuva pörssimeklari törmätessään bemarillaan 146 kilometrin tuntinopeudella ja metrin turvavälillä edellä ajavaan tila-autoon, jolla perheenäiti kuskaa jälkikasvua päiväkotiin ennen oman työpäivän alkua ja joka sen verran hidastaa, että yrittää päästää venäläisten rakennusmiesten Viron kilvissä olevan Hiacen mukaan jonoon. Ainoa asia, mitä Hippi näissä rutiinitörmäyksissä enää nykyisin ihmettelee on se, että eikö niitä auton romuja voi siirtää saman tien pois ajoväylältä ettei koko lännestä tuleva aamun työmatkaliikenne mene tunniksi jumiin tai eikö vaihtoehtoisesti Sjöbergin hinausauto voi tulla aamuisin kello 7:30-9:00 asemiin valmiiksi vaikka siihen Mäkkärin parkkipaikalle? No, tässä vaiheessa normaalisti kiehuvat sekä Hipin hermot että saksalaisen perhediisselin pannu....
Pikkuhiljaa suma selviää, Radio Rock poistaa Hipin ahdistuksen ja kasvava ajoviima jäähdyttää auton... Homma sujuu jälleen mukavasti ja Laru sekä työpäivä lähestyvät. Pari kilometriä ennen Larua Hippi siirtyy kehätieltä sisääntuloväylälle, jota kutsutaan nimellä Länsiväylä (varmaan siksi, että tie menee ytimestä länteen päin?).
Länsiväylä on joka tapauksessa hieno tie. Laruun päin ajellessa vasemmalla puolella näkyy suomalaisen yritysmaailman keulakuvia... Nokia, Neste, Kone jne. logot kiiltävät korkeissä tornitaloissa. Viisaitten ihmisten opinahjot Otanniemessä ovat heti niiden takana. Oikealla meren puolella on tyylikkäitä pursiseuroja ja hienoja veneitä sekä tietysti West End, jonne Hippi muuttaa heti kun voittaa lotossa. Itse tiessä on kolme kaistaa yhteen suuntaan. Mahtavaa! Sellaista ei ole motareillakaan!
Aluksi Hippi ajatteli virheellisesti, että tuo kolmas, usein tyhjänä oleva kaista on varattu West Endin parempiosaisille. Päätelmä tuli siitä, että tuota tyhjää kaistaa pitkin ajeli aamuisin ainoastaan kalliin näköisiä saksalaisia laatumerkkejä. Sellaisia merkkejä ja malleja, joita ei Tapiolastakaan löydy. Pikkuhiljaa Hippi tottui kuitenkin noiden hienojen automerkkien loisteeseen ja rupesi hahmottamaan myös kolmannen kaistan päällä olevia liikennemerkkejä.... yllätys olikin suuri, kun liikennemerkit kertoivat kaistan kuuluvan busseille ja takseille? Miksi siis isot mersut ja bemarit West Endistä ajavat tuolla kaistalla? Hippi ratkaisi tämänkin... ajavat perkele pimeitä takseja West Endissä... jollainhan ne on saatana ne hienot autot maksettava!!!
Hipin ongelma ei kuitenkaan tällä kertaa ole harmaa talous vaan se saamarin bussikaista. Larun kohdalla on näppärä liittymä, jotta vilkkaalta Länsiväylältä pystyisi sujuvasti siirtymään rauhallisen Larun kapeille kaduille. Ongelma tuleekin nyt siitä, että päästäkseen siihen liittymään, Hipin täytyy ajaa laitimmaisena oikealla sijaitsevan bussikaistan yli ja se on liikennemerkillä kielletty? Hippi ajatteli maalaisjärjellä, että tuskinpa se ketään haittaa jos tuota bussikaistaa sen verran käyttää, että pääsee sille rampille... toisin kuitenkin kävi!
Autokoulussa (tai Hipin tapauksessa äiti) opetettiin ennakoivaa ajoa. Vilkku päälle ja hyvissä ajoin kaistanvaihto, ei tule sitten kiireessä töpeksittyä. Näillä opeilla Hippi on suorittanut ryhmittymisen bussikaistalle noin 300-400 metriä ennen liittymää ja mitä siitä seuraa... perkele... saman tien kun tuon ryhmittymisen tekee, niin takakontissa on kiinni bussikaistaa madellut taksimersu.... peilistä ei näy muuta kuin mersun maski ja johtotähti (mikä sinällään on ihan kaunis näky). Torvi soi ja valot vilkkuvat. Ja perkeleen raivohullu taksikuski huutaa tuulilasi syljen peitossa Hipille ajo-ohjeita! Ymmärrettävää tavallaan, kun se kaista on tarkoitettu busseille ja takseille.
Mutta miten helvetissä Hippi pääsee sitten tuon kaistan yli liittymään? En perkele tiedä! Kuka helvetin tomppeli näitä oikein suunnittelee? Hipillä on tasan kaksi vaihtoehtoa, miten tuon muuten mukavan työmatkan pystyisi hoitamaan sujuvasti loppuun saakka.
Ensimmäinen vaihtoehto on tilata Amerikasta KITT. Eli Knight Industriesin preppaama 1982 vuosimallin Pontiac Trans Amin erikoismalli Knight Industries Two Thousand. Yksi auton hyvistä ominaisuuksista on se, että Turbo Boost napilla pystyy hyppäämään 40 jalan (12,2 metriä) pituisen loikan. Ominaisuus on tarkoitettu esteiden ylitykseen, mutta sitä voisi tässä tapauksessa soveltaa myös bussikaistan ylitykseen. Ja samalla ehkä pystyisi loikkimaan mahdollisesti taksienkin yli eikä ammattimiehet näin ollen hermostuisi? Hippi on kuitenkin perheellinen mies, joten kaksipaikkainen urheiluauto ei tule nyt kysymykseen.
Toinen vaihtoehto on hyppyri. Kyllä, hyppyri. Nyt tarvittaisiin joku insinööri laskemaan sopivat kulmat ja sijainnit, oikea vauhti ja muut fysiikan jutut. Velipoika? Hippi on vakuuttunut, että keskikaistalle sijoitettu, Larun liittymän suuntaan autot suuntaava, taksien ylitykseen riittävän korkeuden takaava hyppyri on ratkaisu ongelmaan. Bussikaistan koskemattomuutta ei tarvitsi enää koskaan loukata ja liittymään pääsisi kätevästi vauhtia hiljentämättä. Hippi on iloinen, että arkipäivän ongelmaan löytyi näinkin helppo ja yksinkertainen ratkaisu. Nyt Hipin vuosia jatkunut piina bussikaistan loukkaamisesta päättyy ja kaikki ovat tyytyväisiä. Hippi luulee, että liikenneministeriössä olisi olemassa tilaus Hipin kyvyille.
Kotikulmille on tulossa hieno ohitustie. Sen verran kallis ja hieno tie on kyseessä, että siihen varmaan tulee myös tälläinen bussikaista. Muistakaa nyt sitä tietä tehdessänne varautua jo tähän mahdolliseen ongelmaan, minkä liittymä sekä mahdollinen bussikaista tulevat yhdessä aiheuttamaan. Hipin idea hyppyristä on vapaasti käytettävissä sujuvia liikennejärjestelyjä suunniteltaessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)