S-ryhmä ja vitun-vihree-bonuskortti

Nyt pitää jo oikein miettiä.... Hippi on ollut S-ryhmän miehiä miltei 20 vuoden ajan. Tarkemmin kun asiaa miettii, niin aika kovasta asiakasuskollisuudesta on kyse. Hippi ostaa S-kaupasta kaljat ja makkarat, viime aikoina myös vaipat ja piltit. Jopa Hipin aina niin muodikkaalta näyttävän, terveen ja elinvoimaisen kuontalon takana on Prisman hyllystä löytyvä runsaasti silikonia sisältävä Pantene Pro-V. Merkki, jonka Hippi valitsi omakseen, koska se muistutti jotenkin kaukaisella tavalla Panterasta. Fucking hostile!!!

Hippi liikkuu paljon... autolle kertyy kilometrejä vuodessa noin 70 000. Käytännöllinen tai järkevä ei ole koskaan kuulunut Hipin sanavarastoon, kohtuudesta puhumattakaan. Hippi käyttää ajoneuvoinaan mammuttimoottoreilla varustettuja vanhan koulukunnan saksalaisvalmisteisia laadukkaita (perhe ja kaverit ovat tästä varmaankin eri mieltä) takavetoja, jotka eivät kulje 3 kilometrillä biodiiseliä per satanen eivätkä osaa käyttää aurinkovoimaa polttoaineena. Kilometrejä siis tulee ja polttoainetta palaa. Ja joka helevetin tankillinen koetetaan saada sattumaan S-ryhmän automaatille.

Pukeutuminen on oikeastaan ainoa asia, missä S-ryhmä ei vielä ole Hippiä auttanut, mutta näin keski-iän kynnyksellä Big Star, House, RossBros ja Lerros ovat alkaneet näyttää brändeinä aina vaan houkuttelevammilta... Fredriksonin korvaläpillä varustetuista huopalippiksistä puhumattakaan.

Hippi keskittää siis käytännössä kaiken ostamisen S-ryhmään. Miksi? Sitä ei taida tietää edes Hippi itse...
Vihreän bonuskortin kanssa heilumisesta on tullut Hipille jostain syystä tapa toimia. Hippi yrittää kerryttää ostoksillaan asiakasomistajatiliään, jotta voisi maksaa sinne kertyneillä rahoillaan lomamatkan etelän lämpöön. Joka kerta kun Hippi on onnistua tavoitteessaan, hajoaa auto tai telkkari ja vahinkojen paikkaamiseen menee joka ikinen vaivalla säästetty sentti S-tililtä. Mutta Hippi ei perkele luovuta... sama meno jatkuu ja vihreä oravanpyörä alkaa pyöriä taas.

Viimeisen vuoden aikana Hipin usko autuaaksi tekevän vihreän kortin voimaan on alkanut horjua pahasti. Vastoinkäymiset alkoivat, kun bonuskortti vaihtui perinteisestä magneettiraidasta nykyaikaiseen sirukorttiin. Hippi on sen verran nykytekniikkaan vihkiytynyt, että omaksui varsin nopeasti sirukortin käytön myös bonuskortissa. Kynnystä mataloitti lisäksi muutaman vuoden harjoittelu vastaavalla tekniikalla toteutetuilla pankki- ja luottokorteilla.

Bonuskortilla voi kerätä bonuksia kaikista S-ryhmän pisteistä. On Prismaa, S-Marketia, Sokosta, nippu todella persoonallisia ravintoloita, tyylikkäitä hotelleja sekä tietysti ABC-liikennemyymälät, joita on tieverkoston varsille saatu pystyyn enemmän kuin kameratolppia. Hipin bonuskortti toimii mainiosti joka paikassa, paitsi S-ryhmän kylmäasemilla ja ABC-asemien yhteydessä olevilla polttoaineautomaateilla.

Joka helvetin kerta kun Hipin autosta meinaa menovesi loppu, tähtäilee Hippi totuttuun tapaan S-ryhmän automaatille. Joka helvetin kerta Hippi työntää  bonuskortin sinne saakelin automaattiin ja joka helvetin kerta automaatti antaa saman ilmoituksen 'Kortti ei kelpaa'. Satunnaisesti kortti kelpaa kolmannen yrityksen jälkeen, mutta useimmiten Hipin hermot saavat koko perkeleen automaatista tarpeekseen, minkä seurauksena Hippi tunkee bonuskortin lompakkoonsa ja pistää maksuvälineet automaattiin, jotka yllättävää kyllä hyväksytään ensimmäisellä kerralla, tankkaa auton ja kurvailee takaisin tien päälle. Hermot lopussa siinä Hippirukka sitten laskeskelee autossa paljonko jäi taas bonuksia saamatta ja kun ne nyt jäivät saamatta, niin ovatko ostokset tässä kuussa riittävän suuret, että pääsee sinne bonuksen ylimmälle portaalle ja ennen kaikkea... paljonko bonusmenetys on vuositasolla kymmenestä puhumattakaan... perkele!!!

Hippi pohdiskeli ongelmaa noin puolen vuoden ajan ja päätti sitten mennä paikallisen Prisman Infoon keskustelemaan asiasta. Lyhyen jonotuksen jälkeen sievä, nuori neiti otti Hipin asiat hoitaakseen. Hippi selitti ongelman ja ystävällisen asiakaspalvelijan ensi kommentista asti Hippi kirosi mielessään omaa typeryyttään... olisi ollut hermoille varmaan parempi vain hyväksyä sen perkeleen kortin toimimattomuus kuin mennä kuuntelemaan asiakaspalvelijan esitelmä aiheesta. Keskustelu meni suunnilleen näin;
Suurin osa kortin toimimattomuudesta ja asiakkaan olettamista toiminnallisista virheistä johtuu asiakkaan itsensä osaamattomuudesta kortin käytössä. Hipin vastaus väitteeseen oli, että kyllä sekin on mahdollista, mutta Hippi kyllä osaa käyttää ko. korttia myymälöissä ja pankkiautomaatissa, jossa kortin toiminta on ollut ensiluokkaista. Lisäksi Hippi uskalsi tässä vaiheessa esittää ääneen epäilyksen, että kylmäasemien kortteja lukevissa laitteissa on tekninen tai tahallinen (tästä myöhemmin) vika, joka estää bonuskortin hyväksymisen maksutapahtuman yhteydessä. Asiakaspalvelija kumosi Hipin väitteet mahdollisesta laiteviasta kertoen, että se ei ole mahdollista, koska laitteet ovat uusia. Asiakaspalvelija jatkoi samaan hengenvetoon, että vika on kortin käyttäjässä tai vaihtoehtoisesti kortissa. Hippi vastasi siihen, että tuskinpa on kummassakaan kun kerran myymälöissä toimii. Asiakaspalvelija ei hyväksynyt väitettä, vaan rupesi tarkastamaan tietokoneeltaan Hipin kortin tietoja. Kone näytti, että Hipin kortti on melko uusi kortti, ainoastaan puoli vuotta vanha, joten vika ei asiakaspalvelun mukaan voi olla kortissakaan. Hippi luonnollisesti tiedustelemaan että mitenkä tässä nyt edetään, jotta varmistettaisiin niiden bonuksien kertyminen? Olisiko yksi vaihtoehto vaikkapa sen uuden kortin tilaaminen ja sen  kokeilu, jos kerran laitteissa ei ole vikaa? Asiakaspalvelija mietti hetken ja sanoi, ettei kannata tilata uutta korttia, koska se maksaa kympin. Hippi laskeskeli hetken prosentteja ja tuli siihen tulokseen, että mitäpä yhdestä kympistä kun bonusta kertyy kuussa kuitenkin huomattavasti enemmän. Jostain syystä Hipin voimat kuitenkin olivat huvenneet keskustelun tuoksinassa ja Hippi vastoin tapojaan tyytyikin vain toteamaan, että  'aha' ja lähti talsimaan tiskiltä kotia kohti. Tosin mielessä käväisi vielä siirtyminen viereiselle tiskille reklamoimaan kohtuullisen yksinkertaisesta asiakaspalvelijasta naapurissa, mutta todennäköisesti aikaisemmasta keskustelusta seurannut henkinen ahdistus olisi kasvanut jatkokeskustelussa vähintään yhdellä kossupullolla hoidettaviin mittoihin, joten Hippi antoi asian olla.

Hippi on mietiskellyt asiaa. Tämäkin on järjestetty juttu ja joku juutalaisten salaliitto (ja pikkusieluille tiedoksi, että tässä juutalainen ei tarkoita Palestiinan seuduilta liikkeelle lähtenyt kansanryhmää vaan yleisesti peruspihejä koronkiskureita, jotka keräävät varallisuutensa toisia kusettamalla). Tai sitten sillä helvetin Googlella on perkele näppinsä pelissä tässäkin.

Hommahan on niin, että polttoaineen myynti on todella huonokatteista kauppaa (tai niin ainakin polttoaineveroja ja eu-tukia ruikuttavat huoltamoyrittäjät jatkuvasti itkevät). Jos tuosta huonokatteisesta kaupasta joudutaan vielä maksamaan muutaman prosentin bonukset, niin eipä paljon tulosta synny. S-ryhmän kehitysjohtajalla on varmaan syntynyt vähintään puolen vuoden palkan kokoinen bonusajatus siitä, miten konserni säästää. Ohjelmoidaan niihin automaatteihin semmonen juttu, että satunnaisesti osa bonuskorteista menee automaattisesti hylätyiksi. Ja sitten lisätään semmonen näppärä ominaisuus, että kortti pitää syöttää joka tapauksessa kolme kertaa ennen kuin se toimii. Suomalainen on kuitenkin niin perkeleen vaatimaton, tunnollinen ja haluaa välttää konflikteja, että helvetin harva lähtee siitä mittarilta kuitenkaan mihinkään reklamoimaan, varsinkin kun suurin osa kuluttajista uskoo itsekin, etteivät osaa käyttää sirukorttia. Hipin tutkimuksien perusteella noin 35% bonusyrityksistä ei onnistu ja 58% prosenttia ei jaksa syöttää korttia kolmeen kertaan. Ja kuitenkin sen verran ketju-uskollista väkeä ollaan, että S-ryhmän asemilta joka tapauksessa vitutuksesta huolimatta tankataan, kun niillä on se helvetin hyvä bonussysteemi.

Näin siis marssii osuuskaupan väki! Todennäköisesti ne saatanan automaatit raportoivat vielä ihmisten liikkeistä suoraan Googlelle, jotta saadaan selvitettyä missä on Suomen yksinkertaisimmat kuluttajat ja mihin näin ollen voisi tarjota vielä enemmän kusetusta sisältäviä palveluja. Hippi heitti aiemmassa lasten päivähoitoa koskevassa kirjoituksessaan haasteen yksityiselle sektorille, pystyykö joku yritys kehittämään vastaavan tai paremman kusetussysteemin kuin mitä etelä-suomalaisen kunnan päivähoidossa oli keksitty. Tämä S-ryhmän automaattien runkkaaminen lähentelee Hipin mielestä vastaava innovatiivisuutta. Joten jos S-ryhmälle idean keksinyt kehitysjohtaja ilmoittautuu Hipille omalla nimellään tai vaihtoehtoisesti joku konsernin kihoista (tai Petri Kokko Googlelta), niin Hippi tarjoaa sen lupaamansa pizzan paikallisessa turkkilaisten (ja pikkusieluille tiedoksi, tässä turkkilainen tarkoittaa nimenomaisesti tummempi ihoista ja useimmiten kihara tukkaista maassamme etnistä vähemmistöä edustavaa ravintoalalle yrittäjäksi usein suuntautunutta Turkista muuttanutta henkilöä) omistamassa ruokaravintolassa.