Sabbath Bloody Sabbath

Hipin ensimmäiset kosketukset musiikin ihmeelliseen maailmaan tulivat 70-luvun lopun ylen tv-tarjonnasta (ennen kello 20:00 tulleet lähetykset) sekä muutamasta reteestä rockabillymusiikkia sisältävästä c-kasetista. Näin jälkikäteen ajatellen, noista lähtökohdista liikkeelle ponnistettaessa ei ole ihme, että monet pitävät Hipin musiikkimakua nykyäänkin omituisena ja hivenen epäkypsänä.

Alkuvuosien musiikin maailmaan tapahtuneiden haparoivien tutkimusretkien jälkeen tapahtui kuitenkin jotakin, mikä kolahti PikkuHipin otsalohkoon kuin kymmenen kilon moukari ja muutti koko loppuelämän. Naapurin hiukan PikkuHippiä vanhempi poika (terveiset vaan musiikkia ja teatteria edelleen harrastavalle Mikalle) esitteli PikkuHipille hyvin viattomalta näyttävän DTK-merkkisen C-kasetin, jonne oli kätketty jotakin hyvin pelottavaa ja synkkää. PikkuHippi innostui asiasta, tunki kasetin Phillipsin kasettisoittimeen ja keskittyi kuuntelemaan...

Voi saatana (ja pikkusieluille taas tiedoksi, tässä  yhteydessä saatanalla ei manata mitään tai ketään paikalle, ei tunnusteta uskoa Pimeyden Ruhtinaalle eikä oteta kantaa muutenkaan mihinkään mihin pitää uskoa tai mistä saa puhua vaikka näinhän taisin juuri tehdä?) sitä riemun, epäuskon, suuren rakkauden, yhteenkuuluvuuden ja itsensä löytämisen tunnetta, mitä PikkuHipille moneen kertaan kopioitu, runsaasti kohinaa ja rutinaa sisältävä äänite tarjoili. 

Kasetille oli kopioitu pari vinyylilevyä Black Sabbath nimiseltä orkesterilta. Ensimmäisten tahtien pihistessä pikkuisesta kasettisoittimesta alkoi päivä muuttua yöksi, varjot pitenivät, pilvet keräytyivät taajaman ylle, salamointi sekä Children of the Graven kanssa tahdissa ropiseva sade alkoivat ja PikkuHipille tuli kylmä. Tästä olivat äiti ja opetushallitus varoittaneet. PikkuHipin elämä oli löytänyt uuden ja oikean suunnan. PikkuHippiä ei ollut enää, tilalle kasvoi siinä hetkessä Hippi! Vahva ja määrätietoinen, samalla herkkä ja oikeudenmukaiden mutta auktoriteettejä kyseenalaistava mies. 

Samanlainen kuin ne komeat, pitkätukkaiset, parrakkaat heput, joiden kuvan Hippi myöhemmin löysi Suosikista ja joiden ulkonäköä Hippi pyrki vuosia myöhemmin imitoimaan (kasvettuaan sen verran isäukkoa isommaksi, ettei tarvinnut tukkapöllyjä enää pelätä). Näinköhän ihmisille muuten käy jossain herätysjuhlilla?

Black Sabbath oli jotain muuta kuin mitä Hipin elämä oli aikaisemmin ollut. Se tuntui jotenkin aikuisten miesten hommalta eikä miltään siloposkisten teddypojujen muniin puhaltelulta. Sabbathin pojat eivät muniin puhallelleet, näillä miehillä oli munat! JA ISOT! Siinä oli sähköä ilmassa ja tanner tömisi. Ristit paloivat lavalla ja kirkot pihoilla. Oli joku kumma sointukuvio, tritonus, millä kuulemma manattiin keski-ajalla paholainen paikalle ja jota Iommi viljeli riffeissään. Hipin englanninkielen taidot olivat silloin vielä vähän hakusessa, mutta sitkeällä työllä piisit saatiin suomennettua. Jumaliste, Sabbathin ukot eivät paskaa jauhaneet! Perkele! Mitä muuta pieni poika voi enää toivoa? Tästä kovemmaksi ei Hipin mielestä meno voinut juurikaan muuttua.

Black Sabbath on Hipin elämän yksi suurista rakkauksista. Välillä rakkaus hiipuu, miltei unohtuu, mutta usean vuosikymmenen ajan se on kuitenkin säilynyt vahvana päätyen vuodesta toiseen aina Hipin hallinnoimien erilaisten medioiden soittolistoille.

Hipin suuri rakkaus on saapumassa Helsinkiin 23.5.2012. Hippi oli asiasta innoissaan, kaverien kanssa oli suunniteltu lippujen hankkiminen tarkalla ja harkitulla operaatiolla. Oletusarvona oli, että myyntiin tulevat liput viedään käsistä kohtuullisen nopeasti. Tämän takia operaatio piti suunnitella ja toteuttaa tarkkuudella, jotta lippujen saanti saadaan varmistettua. Koneita oli linjoilla ympäri Suomea kyttäämässä lippu.fi palvelun myynnin aukeamista. Liput tulivat myyntiin kello 09:00, jolloin Hipin iskuryhmä H.O.T.4.U (Hippi Organisized Tactital 4men Unit) aloitti iskunsa, sveitsiläisen käkikellon tarkkuudella. Lippu.fi palvelun teknisten ominaisuuksien mokien kautta vain yksi iskuryhmän mies sai liput ostoskoriin. Jenkeiltä (CTU) adaptoidulla telekommunikaatiotekniikalla iskussa onnistunut iskuryhmän jäsen Killer raportoi ostoskorin sisällöstä ja ilmoitti ostavansa liput. Kaikki toistaiseksi hyvin, Hipin suuri rakkaus nähtäisiin elävänä. Ja paskat! Lippu.fi palvelu ilmoitti Killerille, ettei ostosta pystynyt maksamaan koska joku vitun-sähköposti-kenttä on väärin kirjoitettu. Killer yritti ratkoa ongelmaa 16 minuutin ajan (aika, minkä verran palvelu pitää lippuja varattuna). Lippu.fi palvelun asiakaspalvelija ilmoitti puhelinkeskustelussa  Killerille, että järjestelmä oli nyt vain noilta osin jumissa ja liput jäävät ostamatta.

Vittu mitä paskaa! Odotat saatana puolet oletettavista elinvuosista nähdäksesi suuren rakkautesi elävänä edessäsi? Ja mitä tekee Lippu.fi? Rakentaa haista-paska-palvelun, mikä ei ainakaan palvele kuluttajia. Onhan se varmaan kiva, kun myyjällä on tuote mikä myydään loppuun vaikkei nyt ihan jokainen asiakas sitä pystyisikään ostamaan. Puhumattakaan siitä, että ennättää varaamaan liput mutta myyjä ei ota maksua vastaan. Luulisi nyt perkele joku vastuu yrittäjilläkin olevan. Mikä helvetti tässä on oikeasti niin vaikeaa? Jos jumalauta omat hommansa hoitaisi tuolla tavalla kuin Lippu.fi niin Hippi olisi ollut työtön jo monta vuotta. 

Ja sitten toinen mielenkiintoinen juttu vielä. Lippuja ei saa ostaa kuin 6 kappaletta per asiakas, tämä siksi ettei joku älypää keksi ruveta käymään kauppaa niillä. Hassua kuitenkin, että jo samana päivänä ilmestyy jostain vitunmoinen läjä lippuja myyntiin tuplahinnalla? Paskiaiset! Kyseessä on Hipin suuri rakkaus!

No, Hippi hakee ne liput joka tapauksessa ja perkele suoraan sylttytehtaalta. Maanantaina Hippi marssii Televisiokatu 4:een Lippu.fi konttorille ja hakee liput sieltä. Jos ei ole lippuja Hipille niin saavat saatana järjestää järjestelmävirheen. Sieltä vaan kuusi lippua joltain onnettomalta Hipille ja soitto sitten niille onnettomille joille annetaan sama selitys kuin Killerille; järjestelmä on nyt vaan jumissa ja teiltä jää nyt sitten ne liput kuitenkin saamatta. Ja ihan vaan tiedoksi sinne Televisiokadulle. Jos ei Hipille löydy niitä pilettejä maanantaina, niin Hippi esittää taikatempun joka hakkaa Lippu.fi järjestelmän lippujen hävittämisen kirkkaasti. Asiakaspalvelusta katoaa vastaava määrä etuhampaita!

Jos ei mikään muu auta niin Hippi kirjoittaa kirjeen rakkaalleen ja anelee ne liput sieltä... tai sitten Hippi kirjoittaa Sharon Osbournelle, naiselle joka hakkasi itsensä Saatanan (pikkusieluille tiedoksi, että kyllä, tässä tarkoitetaan nimenomaan vanhaa vihtahousua) raskaan musiikin taustavaikuttajia arvojärjestykseen laitettaessa ja pyytää rouva Osbournelta apua nähdäkseen rakkaansa elossa...

Liitetäänpä mukaan vielä Sabbathin tuotantoa. Biisi, jonka bändi omisti mulkerolle managerille ja jonka Hippi omistaa Lippu.fi palvelun runkkareille! You bastards!